maanantai 26. marraskuuta 2012

Sunnuntaini 2 - My Sunday 2
































Mukilinen kahvia,
jonka juon yleensä tuossa hellan edessä keittiöjakkaralla keikkuen.
Uuni lämpenemään ja ruoanlaittoon.
Yläkuvassa oviaukko eteiseen ja
alhaalla makkariin.















































Kun nyt kameran kanssa tässä heilun,
niin esitelläänpä koko keittiö.
Ylhäällä näkymä eteisestä saapuessa,
oikeassa reunassa, aiemmassa osiossa esitelty, Marskin ruokapaikka.

Alhaalla sisääntulo keittiöön makkarin suunnasta.
Keskikerran voi kiertää ympäri,
joka huoneessa on kaksi ovea ja se on hienoa, tykkään.






















Alunperin kun talo peruskorjattiin,
laitoimme ikkunan eteen baaritiskimäisen ruokailupaikan.
Silloin keittiössä oli tilaa ja tilavuus tässä onkin hienoa.
Sitten tuo sopivankokoinen sohva löytyi ikkunan eteen ja
hankimme myös normipöydän.

Olkoon trendit mitä hyvänsä,
pidän keittiöstäni kovasti.
Erittäin ihanaa on kaappien pintojen helppohoitoisuus ja
niiden runsas määrä.
Ei tulisi mieleenikään vaihtaa niitä muuksi niin kauan
kun ne ovat kunnossa.
Ja miehän en ole mikään keittiön suurkuluttaja,
puuhastelen siellä vaan ihan pakolliset kuviot.

Kun tein pintaremonttia seinille,
ensisuunnitelma oli tehdä keittiöstä vihreä
tai eihän siinä ole paljon seinäpintaa.
Sitten halusin vihreät pystyraidat maalaten,
mutta kun noin passelia tapettiakin löytyi,
niin ne suikaleethan oli helppo vetää paikoilleen.
Keittiö on väreiltään rauhallisin huone meillä,
toisaalta tavaranpaljous vaatiikin sitä.


















































Pesukone oli työnsä tehnyt.
Ai kuinka mä pidän näiden satiinimaisten vaatteiden helppohoitoisuudesta.
Nopeasti vaan koneesta ripustimille ja
silittämättä siistiä!














Helppo oli ruokakin tehdä.
Meidän perheen perussalaattia, broileria uunissa ja pannulla paistetut ranskanperunat.
Ja koska broiskuja oli iso vadillinen,
soitimme veljenikin syömään.






























Jääköhän mulle mitään?
tuntuu Marski tuumivan.
Sen vatsa vain ei kestä ihmisten ruokaa,
korkeintaan hämmennän sen omia ruokia ruokaisalla lusikalla ja
siitäkin se on kiitollinen ja hyvillä mielin,
kotiruoan tuoksusta kupissaan.





















































Jälkkäriksi kahvia ja
"italialaisen ladyn sormia",
näin ainakin paketin kyljessä luki!
Miehet tuumasivat, että ovatpa he paksusormisia.

Ja tätä huonoa tapaanihan harrastelen aina väliin,
siinä hellankupeessa liesituuletin täydessä imussa korvaani huutaen.
Mahtaa olla ainoa paheeni ja
koska terveyteni on niiltä osin hyvä,
jatkanen edelleen.





















































Kukkien kastelupäivä on sunnuntai,
joskus se pakkaa unohtumaan,
mutta pian ne olemuksellaan siitä muistuttavat.

Seitsemäksi television ääreen sunnuntai-iltaisin,
muulloin katson sitä hyvin vähän.
Valaistus himmeämmäksi, rillit päähän ja
tällä kertaa banaani ja cashewpähkinöitä evääksi sivupöydälle.
Tämä tuoli on myös mun kudontapaikkani,
sitä aikanaan hankkiessa mallailin kovasti käsivarsien mahdollisimman hyvää ergonomista asentoa.
































































Antonion jälleen kisassa pärjätessä nousin hyvillä mielin taas yläkertaan.
Pikkumiehen iloisen piirustuksen valaistessa iltaani.
Kuulemma sen piti ensin esittää räjähtävää aurinkoa,
mutta kukka siitä oli tullutkin, kaunis kukka!




2 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Upea taideteos!!!
Ja ihana keittiö ja Ihana Juttu!
Terkut täältä sairastuvalta. Elämä johtaa 0,5-1
tuksu

Pike kirjoitti...

Kiitos kommentista Tuksu!

Voi sitä sun ruusuista ruusua, vaikka ruusuista pidätkin, ei sitä olis sulle sallinut.

Olenko jo kertonut, että mies odottaa tekoniveltä polveensa. Hän on siitä mielissään, niin kulunut (ja kipeä) "alkuperäinen" jo on, luut jyrsii toisiaan ilman mitään rustoa. Sullahan uuden "toimeenlähtö" vaati ekstraponnisteluja, auts!