Juhannus

Satumainen koivukuja mökille.

Lapsuudessamme oikealla puolen oli peltoja,

nyt ne ovat vesakoituneet umpeen.

Kuvat on otettu liki puolenyön aikaan myöhäiseltä iltalenkiltä,

aurinkohan ei laske ollenkaan täällä pohjoisessa.

Miehet vamistelivat kokkoa, mie putsasin kiviportaat roskista ja sammaleesta.

Johan tulivat turvallisemmiksi rampata ylös alas, liukkaus häipyi.

Ja kun vauhtiin pääsin, siistin sillankin,

jopa raot puhdistin jotta se pääsee kuivumaan, hengittämään ja pysyy terveenä.

Veli toimi kokkomestarina.

Kuvassa rinteestä on jo poltettu aimo kasa oksaroskaa ja vielä jäikin uusille kesäsavuille.

Tässä vaiheessa mahtoi olla nuotiomakkaratkin jo syöty.

Väliin pilveili, väliin paistoi,

sorsapoikueet seurailivat meitä tarkasti ja

Marski oli kovasti touhussa mukana.

Tein myös ristiretken tontinkupeessa kulkevalla syvällä ojalla.

Joen vesi oli melko korkealla viimeaikaisten sateiden jälkeen ja niin myös virtaus ojassa.

Voimakas kiva solina siitä kuului, jyrkässä rinteessä kun laskeutuu ja lähes piilossa kasvillisuuden alla.

Soiden vesi on ruskeaa, enäähän tähän ei lasketa jätevesiä niinkuin aikanaan parista mökistä.

Viimeksi kaipailin näitä sinkkisiä tiskipaljuja 40-luvulta.

Olin kai itse keksinyt niille oivallisen uuden säilytyspaikan,

johon nyt kurkistin ihan sattumalta.

Alla näkymä viime savujaan nostavalta kokolta mökin ikkunasta. 

Auton takakontin täytin mökin vanhoilla perennoilla entisen kasvimaan kupeesta.

Vaikka ne ovat olleet hoitamattomina siinä jo nelisentoista vuotta ja pitkän ruohikon piilossa,

edelleen ne pukkaavat kukkaa.

Toin niitä tähän pihalle pikkuhiljaa täyttelemääni entiseen lampareeseen.

Pohdin että jokin suunnitelma siihen pitäisi tehdä ja mieleisen idean jo sainkin.

Hieman olisi taas vesakkotöitä mökin rantarinteessä, ehkä myöhemmin kesällä.

Nyt tämä tyttö jää kesälomalle ja alkaa lomaviihdyttämään pikkumiestä.