Auringonpalvontaa ...plääh

Niin ... mie varasin vapaapäiväni auringonpalvontaan,
ei mitään kotiaskareita olin päättänyt,
vaan kuinkas kävi.
Asteet olivat pudonneet neljääntoista,
mollukka piilotteli paksujen pilvien takana,
niin mun tuuria!

Onkos tuttu kuvio?

Tätä näkee paljon, melkein liikaakin.

Mies ihastui ja mie suostuin ... kunhan valitsemme valkoisen,

ei paha ollenkaan.

Päivä ei siis kulunut ulkona velttoillen,

ei mahdollisimman vähäisissä vetimissä.

Sääret puoliksi paljaana päätin kuitenkin,

paleli sitten tahi ei.

Yläosaksi kelpasi remppapaita.

Ja tulihan niitä kotiaskareitakin sitten tehdyksi...

mm. neljä koneellista pyykkiä,

kirjavat ja valkoiset vaatteet,

lakanat ja pikkupyyhkeet,

joista jälkimmäiset pääsivät aloittamaan ulkokuivatuskauden.

Pöllö vahtimassa jotta rätkät jättävät paskomatta, hope so.

Aah, mansikat kukkivat!

Ja pikkumies on löytänyt aarteensa,

viritellyt ne kukkapenkin laitaan.