Viikonlopun urakkaa.
Näin karseennäköinen oli viimetalvena maalaamani uuninluukun pinta.
Musta maali ei kestänyt lämmittämistä,
vaikka niin mulle luvattiin maalikaupassa, höh.
Pelkästään imuroinnilla olin saanut tämän jäljen, vasemmalla.
Oikealla näkyy jo hiomaani pintaa.
Käsin sitä hioskelin ja lastalla ruopsuttelin.
Konetta en viitsinyt käyttää kun sotku olisi ollut hallitsematonta
ja laajalla alueella.
Ja se poski. Sunnuntaina alkoi turpoamaan sisältä, päältä,
yläleukaluu aristamaan, poskiontelokin oli paineinen.
Maanantaiaamuna lähdin töihin ja olin jo melko turpeinen puolittain.
Iltapäivällä olisi ollut mahdollisuus hankkiutua hammaslääkärin vastaanotolle,
vaan en arvannut. Kokemuksesta tiesin, että jos suuhun menee nyt sorkkimaan,
tilanne vain pahentuu. Seuraavana aamuna oli oltava työkeikalla, aamuyöllä lähdettävä jo ajelemaan ja muutenkin työt vaativat erittäin skarppina oloa, poski entistä turpeampana, leuka ei paljon auennut. "Puranaa" vaan poskeen ja menoks.
Kun keikalta palasin, olin niin väsy etten jaksanut tavoitella lekuria, päikkäreille mieluummin. Väkisin aukaisin suun selälleen ja auts kun sattui leukaniveleen.
Tänään oli vapis ja soittelin aikaa, mietin kyllä josko tämä ei olekaan hammaslääketiedettä, kun hampaat on ihan ookoo. Mutta tilanne ei ollut ihan uusi ja näin päätin toimia. Tietysti poskikin oli alkanut jo laskeutumaan, leuatkin liikkuivat. Mielestäni lääkekuuri oli kohdillaan, niin myös lääkärin mielestä, kunnon kipulääkettäkin sain.
Tämä on sellainen toistunut mysteerio, alkutulehdus on leukaluussa ja nyt se levisi poskionteloonkin, syy ei kuitenkaan ole hampaissa eikä niiden juurissa ainakaan suoranaisesti.
Eiköhän tämä tästä, jo helpottaa ....
Näin karseennäköinen oli viimetalvena maalaamani uuninluukun pinta.
Musta maali ei kestänyt lämmittämistä,
vaikka niin mulle luvattiin maalikaupassa, höh.
Pelkästään imuroinnilla olin saanut tämän jäljen, vasemmalla.
Oikealla näkyy jo hiomaani pintaa.
Käsin sitä hioskelin ja lastalla ruopsuttelin.
Konetta en viitsinyt käyttää kun sotku olisi ollut hallitsematonta
ja laajalla alueella.
Nyt on siis luovuttava haaveesta saada luukut mustiksi,
niin kyllä näytti hyvältä.
On metsästettävä perinteikästä "kromimaalia",
Sitä samaa jolla nämä oli aiemmin maalattu.
Melko uutta väylää kaupunkiin,
moottoritien yli ihan tässä lähistöllä.
Ja tänne se jatkuu, joskus,
pohjatyöt on jo pitkällä.
Hyvä keskeneräistäkin oli sunnuntailenkillä tallustella.
Uusi tie oikaisee lähes järven rannalle, jossa on uusi asuinalue.
Tiesin että erään tutunkin talo on siellä,
arvasin sen olevan tämä ja tänään varmistinkin.
Meidän alueen päiväkodissa on kiva torni,
tuskin lasten leikeille.
Ja se poski. Sunnuntaina alkoi turpoamaan sisältä, päältä,
yläleukaluu aristamaan, poskiontelokin oli paineinen.
Maanantaiaamuna lähdin töihin ja olin jo melko turpeinen puolittain.
Iltapäivällä olisi ollut mahdollisuus hankkiutua hammaslääkärin vastaanotolle,
vaan en arvannut. Kokemuksesta tiesin, että jos suuhun menee nyt sorkkimaan,
tilanne vain pahentuu. Seuraavana aamuna oli oltava työkeikalla, aamuyöllä lähdettävä jo ajelemaan ja muutenkin työt vaativat erittäin skarppina oloa, poski entistä turpeampana, leuka ei paljon auennut. "Puranaa" vaan poskeen ja menoks.
Kun keikalta palasin, olin niin väsy etten jaksanut tavoitella lekuria, päikkäreille mieluummin. Väkisin aukaisin suun selälleen ja auts kun sattui leukaniveleen.
Tänään oli vapis ja soittelin aikaa, mietin kyllä josko tämä ei olekaan hammaslääketiedettä, kun hampaat on ihan ookoo. Mutta tilanne ei ollut ihan uusi ja näin päätin toimia. Tietysti poskikin oli alkanut jo laskeutumaan, leuatkin liikkuivat. Mielestäni lääkekuuri oli kohdillaan, niin myös lääkärin mielestä, kunnon kipulääkettäkin sain.
Tämä on sellainen toistunut mysteerio, alkutulehdus on leukaluussa ja nyt se levisi poskionteloonkin, syy ei kuitenkaan ole hampaissa eikä niiden juurissa ainakaan suoranaisesti.
Eiköhän tämä tästä, jo helpottaa ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti