Kunhan nyt jotain

Viimeinen pala, nams!
Tää on kyl herkkuu.

Enää en ole tavannut mummoo,
joka pilkkoo leipäjuustonsa kahviin,
se oli ennen tapana
ainakin täällä pohjoisessa.

Ravintolassa tää tarjoillaan lämpimänä
voimakkaanmakuisella hillolla höystettynä,
ei paha ollenkaan.

Kotona popsimme vain ihan haukaten
kahvin kanssa.

Ja kun en ny muuta keksinyt,
häiritsin Marskia,
joka oli jo yöpuulla
tai paremminkin iltasella.
"Anna mun nukkua!"

Marski,
viralliselta nimeltään Donahuen Edward
schipperke alias laivakoira,
ikää pian kuusi vuotta.
Muita lempinimiä on mm. Mara, Martti,
kuvat tallensin Marmattina
plus lukuisa määrä peruslellittelyjä.
"Näkyykö mun silmät turkoosina,
kun tuolla valolla häikäiset?"

Pönäkkä-Pentti on moittimisnimi.
Pikkumieskin laittoi mulle tähän tietsikalle kellon,
sellaisen örkinnäköisen
ja pyysi mua kirjoittamaan sille nimeksi Pönäkkä.

Valokiilassa tänään kammattuna
"Näkyykö komee profiili?"
















"Joko sä oot valmis,
saisko mennä takasi nukkuu?
Kiitos!"